Käytän kasvomaskia päivittäin

Kerron elämästäni kasvomaskin käyttäjänä. Moni ehkä miettii kohdallaan, millaista kasvomaskin päivittäinen käyttäminen on. Minulle siitä tuli helppo rutiini liki kaksi kuukautta sitten.

Päiväkirjamerkintäni 22.3. ”Korona tiedetään vakavaksi.” En pidä säännöllisesti päiväkirjaa, mutta talvella aloin silloin tällöin kirjoittaa jotain.

Olen lukenut terveellisestä elämästä lapsesta saakka. Kun koronasta tuli pandemia, joka tuli myös Suomeen, seurasin uutisointia tarkasti. Olen opiskellut journalismia ja tehnyt töitä toimittajana, ja huomasin uutisoinnin ja neuvonnan vaikuttavan yksipuoliselta kautta linjan. Sars-epidemian aikana monissa Aasian maissa ihmiset olivat käyttäneet kasvomaskeja ulkona liikkuessaan. Kun se määrättiin pakolliseksi, saatiin epidemia nitistettyä lyhyessä ajassa.

Lääkäri kertoo mistä muut vaikenevat

Lääkäri Pekka Reinikainen alkoi tehdä Ajankohtaista-nimisiä ohjelmia TV7-kanavalle  koronaviruksesta johtoajatuksella, miten meidän pitäisi toimia päästäksemme eroon viruksesta heti alkuunsa. Hän kertoi asioita, joista viranomaiset vaikenivat ja myös media vaikeni, kun toimittajat eivät kysyneet riittävän tiukkoja kysymyksiä Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta eivätkä Sosiaali- ja terveysministeriöltä. Tai mistään muualtakaan. 

Tein muistiinpanoja tri Reinikaisen ohjelmista. Päiväkirjamerkintäni 24.3.: "Reinikaisen toinen ohjelma koronasta. Suomessa vain leikitään. Korona voi tulla mellastamaan tänne maan päälle jäädäkseen ellemme toimi." Seuraava merkintä 1.4.: "Eilen Reinikaisen 3. ohjelma. Virus voi suusta lähtiessään pyöriä 8 metrin päähän ja kulkea myös ilmanvaihtokanavissa. Alan ommella kasvomaskeja."

Reinikainen kertoi, miten sars-epidemian aikana ja nyt koronapandemian aikana monissa Aasian maissa virus on tukahdutettu tiukkojen rajoitusten ja maskipakon ansiosta. Hän suositteli maskeja meillekin, jotta virus ei jäisi tänne iäksi pyörimään. Olen kiitollinen lääkäri Reinikaiselle hänen ohjelmistaan. Hän on myös kirjoittanut kirjoja ja tehnyt TV7:lle muita terveysaiheisia ohjelmia.

Lääkäri Reinikaisen ohjelmat voi katsoa TV7:n arkistosta. Tässä ensimmäinen osa:
https://www.tv7.fi/exodus-interfaces/image?id=27151
Loput kuusi tähän mennessä tullutta löytyvät samasta paikasta.

Ompelu alkaa

Olin tykännyt kutoa neulesukkia, lapasia ja pipoja Libanonissa asuville syyrialaisille telttapakolaisille, joiden luo suomalaiset eläkeläispsykologit matkasivat usein tekemään sosiaalityötä. Pandemia pisti nämä hanke- ja neuleidenkuljetusmatkat tauolle. Vaihdoin neulomisen jouhevasti kasvomaskiompeluharjoituksiin.

Katsoin aasialaisista Youtube-videoista, miten kangasmaskeja valmistettiin, otin oppia ja muotoilin pikkuhiljaa itselleni omia kaavoja. Pidän aasialaisista videoista eniten, koska aasialaisilla on pisimpään kokemusta maskien ompelusta. Aasialaiset ovat myös mukavan rauhallisia puheessaan. Ekstroverttien jenkkien ohjeet taas sisältävät paljon äänekästä puhetta. Itse tykkään enemmän katsella silmä kovana itse ompelua. Nyttemmin videoita on tullut paljon lisää ja monenkielisiä. Hauksi voi kirjoittaa "DIY face mask". Suomalaisiakin ohjeita on tullut.

Aloin heti käyttää maskeja. Kirjoitin maskin käytöstäni työpaikkani kahvihuoneeseen etukäteen tekstin, koska kansalaisten maskien käyttö oli viranomaisten taholta etukäteen teilattu. Kerroin tutkijoiden perustelut maskinkäytölleni siltä varalta, että ilman perustelujani maskin käyttöni jostain syystä haluttaisiin oikopäätä kieltää. Kahvihuonetekstin blogitin myöhemmin myös tänne:
https://kasvomaski.blogspot.com/2020/05/trono.html

Työpaikallani on paljon väkeä, ja tätä nimenomaista kahvihuonetta käyttävät kymmenet työntekijät. Yksikään ei koskaan kommentoinut eikä kysynyt asiasta minulta mitään.

Maskipäivä

Päiväni alkoivat mennä tähän tapaan: aamulla heräsin ja maski naamalla lähdin kävelylle koirani kanssa. Teimme 2,5 km:n lenkin puistotietä kirkkopuiston ympäri ja katsoimme, että kaikki oli kunnossa eikä kirkonportaille ollut jätetty vauvoja. Kotiin palattuamme menin parvekkeelle riisumaan maskin nauhoista kiinni pitäen ja panin sen pahvilaatikkoon ja kannen kiinni. Pesin paitsi käteni, myös kasvoni ja silmälasini. On outoa, että viranomaiset kehottavat maskin poiston jälkeen pesemään ainoastaan kädet. Jos maskiin on käytössä mennyt viruksia, on niitä myös kasvoissa ja silmälaseissa, joten nekin pitää pestä, koska koskettelemme kasvoja herkästi. 

Maskeja kuivuu siellä täällä.

Kaikissa uutisoinneissa ja nettiohjeissa neuvotaan yksitotisesti panemaan käytetty maski suoraan pesuun. Minulle tulee tästä outo mielikuva, että maski viskataan pesukoneeseen ja kone käynnistetään! Joissakin ohjeissa neuvotaan panemaan käytetty maski muovipussiin ja pussi sulkemaan tiukasti. Mielestäni näin voi tehdä kodin ulkopuolella, kun ei pääse viemään maskia säilöön muualle. Maski kuitenkin käytössä kostuu hengityksestä, joten en pidä viisaana sulkea sitä muovipussiin ainakaan odottamaan, kunnes pyykkiä on kertynyt kone täyteen. Maski alkaa ajan kuluessa kasvaa kosteudessa bakteereita.

Olen ommellut kymmeniä maskeja, osan itselleni ja osan vapaaehtoisperiaatteella toisille. On vaivatonta, että maskeja on riittävästi. Silloin ei koko ajan tarvitse keitellä muutamaa maskia 15 minuuttia kattilassa, koska päivittäin tulee kuitenkin käyttäneeksi usean maskin. Välillä keittelen, ja joskus olen pessyt ne lakana-pyyhepyykin kanssa koneessa 90 asteessa. 

Pakkasin töihin aamuisin pari maskia ja puin yhden kasvoille. Automatkalla silmälasit saattoivat huurustua maskin takia. Auton kylmäilmapuhallus auttoi. Mielestäni oli vaivattominta pukea maski jo kotona eikä alkaa läträtä käsidesin kanssa autossa työpaikan parkkipaikalla ja kiinnittää maskia vasta silloin. 

Kun tuli aika juoda tai syödä jotain, kävin vessassa poistamassa maskin ja pesemässä kädet, kasvot ja silmälasit. Tauon jälkeen pesin kädet uudelleen ja kiinnitin puhtaan maskin. Koska kahvihuoneessa kävi yhtäaikaa epäturvallisen paljon ihmisiä, jotka myös juttelivat vilkkaasti, aloin pitää tauot työpöytäni ääressä. 

Koska teen työni päätteen ääressä, en joudu hengästymään. Koin maskin pitämisen ja hengittämisen helpoksi. Kuitenkin esim. hoivakotien työntekijöiden täytyisi maskia pitäessään voida työskennellä rauhallisemmin, koska työ on fyysistä ja paikoin jopa raskasta, ja kasvomaski tuottaa hengitysvastusta. Epäilenpä, että tätä ei työpaikoilla mitenkään huomioida.

Etätyöhön

Olin työsuhteeni alusta saakka pyrkinyt usean kerran perustelemaan työnjohtajalleni, että pystyisin paremmin palvelemaan työnantajaani etänä, kotoa käsin. Säännökset olivat kuitenkin tiukat. Sitten sain taloyhtiöltäni huomautuksen, että huoneistostani kuuluu koiran haukuntaa häiritsevästi silloin, kun asunto on luultavasti muuten tyhjillään. Tämä tuli minulle yllätyksenä. Koirani oli ollut aina vain kolmisen tuntia yksin - hitaasti, hartaasti ja asiantuntijoiden avulla siihen totutettuna - ja sitten isäni oli hakenut sen aina vanhemmilleni lopuksi päivää. Itkin työnjohtajalleni, että jos en voi tehdä töitä kotoani käsin, en voi tehdä töitä, piste. 

Ehkä koronatilanne vauhditti asiaa, en tiedä, mutta sain siirtyä etätyöntekijäksi. Koirani tuli onnelliseksi, oma oloni huojentuneeksi, ja maskin käyttö- ja käsienpesutarve vähenivät. Huojennusta lisäsi myös, että työnantajani on sairaala. Minusta on todella hyvä, että jos sairaalassa yhtäkkiä olisi paljon altistuneita, osa työntekijöistä on hajautettuna muualle. 

Ilman maskia vain parvekkeelle ja aamuyölenkille

Nyt puen kangasmaskin koiralenkeille 3-4 kertaa päivässä. Lisäksi käyn ruokaostoksilla vanhemmilleni ja itselleni kerran viikossa, joskus ehkä viiden päivän välein, ja tietenkin maski kasvoilla. Jos käyn heille apteekissa tai joudun asioimaan muualla, käytän maskia. Olen ommellut maskeja vanhemmillenikin ja olen iloinen, että he antavat minun käydä kaupassa lähes aina ja suostuvat käyttämään maskia käydessään labrassa ja lääkärissä. Vanhempieni luona käyn vain pikipäin ja aina maski kasvoilla. 

Työteliäämpää maskien käyttö toki on, jos kotona on pieniä lapsia ja kodin ulkopuolista kulkua ja tekemistä on paljon. Jos lisäksi työssä joutuu paljon kasvokkain tekemisiin ihmisten kanssa ja työ on hengästyttävää, se luo omat haasteensa. Kasvomaskin käyttö ei kuitenkaan ole joko/tai-asia. Voimme vähentää tartuntoja ja ehkäistä epidemiaa leviämästä, kun pidämme kasvomaskia silloin kuin voimme. 

Tuulenkin voin tuntea kasvoillani, jos menen aamulenkille tosi aikaisin. Varsinkaan viikonloppuaamuisin ei muita lenkkeilijöitä kotipuistossani vielä juuri näy. Parvekkeellani nautin D-vitamiiniannoksia, eikä naamalleni ehkä edes tule maskirajoja. Eipä niin, että sillä olisi väliä.